Tuskin näet tällaista kylttiä. Poroista, hirvistä ja lapsista kyllä varoitetaan. Olemmeko menettäneet näkyvyytemme? Siis suolamme ja valomme?
Olemmeko sulautuneet maailmaan niin hyvin, että emme erotu joukosta?

Jotain tarttis tehdä!

Mitä?

Kameleontti- uskovaisuus, harmaus, sopeutuminen maailmaan, ihmisten miellyttäminen, pinnallisuus, kasvottomuus. Näistä puhuminen loukkaa ihmisiä.

HEUREKA! Siinähän se on sanottu: ihmiset loukkaantuvat niin herkästi.

Jeesus ravisteli kuulijoitaan. Hän ravisteli seuraajiaan. Hän ravistelee meitä Sanansa kautta. Ja myös profeettojensa kautta. Aikamme tarvitsee profeettoja, jotka näkevät, missä ollaan menossa ja jotka uskaltavat varoittaa ihmisiä harhapoluista.

Profeetat eivät useinkaan silittele kuulijoitaan myötäkarvaan. Sellainen silittely näet raukaisee ihmiset entistä syvempään uneen. Nyt on tilausta silitellä vastakarvaan. Se saattaa kirpaista, mutta se on meille parhaaksi. Vanhurskaat erottuvat massasta. Vanhurskaus korottaa kansan, kun taas synti vie syvemmälle häpeään.

Kirkot ja seurakunnat, palatkaa alkuperäiseen tehtäväänne, julistamaan parannusta ja armoa. Ei toista ilman toista. Pelkkä parannussaarna vie lain alle. Pelkkä armonjulistus vie villiin vapauteen.

Ajattele, jos pelkkä kirkon tai uskovaisen näkeminen saisi ihmiset synnintuntoon ja armonkaipuuseen!