Potku pirulle persuksiin

Raflaavan otsikon taustalla on pohdintojani omasta mielenmaisemastani. Mitä sieltä löytyykään, kun sitä rehellisesti tarkastelen! Ohessa joitain rikkaruohoja, jotka tulee nyhtää pois juurineen:
– alistuva itsetunto
– nöyristelevä mieli
– itseään syyttelevä omatunto
– ei minulle- vähättely

Onko tuttua?

Mistä pirusta nuo nousee? Juuri sieltä: pirullisesta ajattelutavasta, jonka juuret ovat syvällä syntiinlankeemuksessa. Itse pirullinen syyttäjä on päässyt luikertelemaan omaantuntoon ja sieltä se lapioi koko syyllisyyden paskatunkion minun niskaani. Homma haisee!

Pyhä Henki tahtoo uudistaa koko ajatteluni. Hän kirkastaa Kristusta, ristin Vapahtajaa, syntiemme sovittajaa ja syyllisyyden poistajaa. Hän puhaltaa uusia, raikkaita ja vapauttavia tuulia, Kristuksen tuoksua. Tulos tuoksuu!

Kristuksen ansion tähden olen vapaa rikkaruohoista. Sielunmaisemaan alkaa kasvaa uusia kasveja, kukkia, hedelmäpuita, palmuja. Tuoretta ja tuoksuvaa öljyä tihkuu elämään. Viinipikarit läikkyvät yli.

Saan herätä uuteen todellisuuteen, jossa voin rohkeasti potkaista pirua persuksiin. Eli: siunausten esteenä oleva paha ja ennakkoluuloinen syyttäjä saa käskyn häipyä. Uskallan uskoa Jumalan Sanaan ja sen lupauksiin. Uskallan julistaa elämääni siunauksia. Uskallan omistaa voimia ja terveyttä, jotka Jeesus on luvannut. Jeesuksen haavojen hinnalla olen jo parannettu. Usko uskaltaa omistaa näinkin huikean lupauksen.

USKALLAN ELÄÄ!
USKALLA SINÄKIN!

Varokaa, uskovaisia tiellä!

Tuskin näet tällaista kylttiä. Poroista, hirvistä ja lapsista kyllä varoitetaan. Olemmeko menettäneet näkyvyytemme? Siis suolamme ja valomme?
Olemmeko sulautuneet maailmaan niin hyvin, että emme erotu joukosta?

Jotain tarttis tehdä!

Mitä?

Kameleontti- uskovaisuus, harmaus, sopeutuminen maailmaan, ihmisten miellyttäminen, arvottomuus, kasvottomuus…sanoisin vielä munattomuus, mutta en uskalla, sillä ihmiset loukkaantuvat niin herkästi.

HEUREKA! Siinähän se on sanottu: ihmiset loukkaantuvat niin herkästi.

Jeesus ravisteli kuulijoitaan. Hän ravisteli seuraajiaan. Hän ravistelee meitä Sanansa kautta. Ja myös profeettojensa kautta. Aikamme tarvitsee profeettoja, jotka näkevät, missä ollaan menossa ja jotka uskaltavat varoittaa ihmisiä harhapoluista.

Profeetat eivät useinkaan silittele kuulijoitaan myötäkarvaan. Sellainen silittely näet raukaisee ihmiset entistä syvempään uneen. Nyt on tilausta silitellä vastakarvaan. Se saattaa kirpaista, mutta se on meille parhaaksi. Vanhurskaat erottuvat massasta. Vanhurskaus korottaa kansan, kun taas synti vie syvemmälle häpeään.

Kirkot ja seurakunnat, palatkaa alkuperäiseen tehtäväänne, julistamaan parannusta ja armoa. Ei toista ilman toista. Pelkkä parannussaarna vie lain alle. Pelkkä armonjulistus vie villiin vapauteen.

Ajattele, jos pelkkä kirkon tai uskovaisen näkeminen saisi ihmiset synnintuntoon ja armonkaipuuseen!