Seurakunta kuin Kurjat kuppilat? EI!

Kristuksen seurakunta on parempi kuin viiden tähden ravintola:
– henkilökunta hymyilee
– ruoka on ensiluokkaista, tuoretta ja maistuvaa
– tarjoilijat palvelevat ystävällisesti
– paikka on kaupungin tunnetuin
– sinne tullaan uudelleen ja uudelleen
– paikkaa kehitetään, ei taannuta arkipäiväisyyteen

Tässä muutama tärppi. Muutokseen tarvitaan usein Gordon Ramsayn tapainen suorasuu, joka uskaltaa sanoa asiat, niin kuin ne on. Hyvän ravintolan vastuuhenkilöt ja työntekijät kuuntelevat neuvoja ja ovat valmiit muutoksiin.

Kuinka monta Kurjan kuppilan seurakuntaa vielä löytyy? Yhtään ei saa olla! Nyt on aika muutokseen eli parannukseen. Pyhä Henki sanoo meille suorat sanat ja pistää meidät hommiin eli muutoksiin.

Parannus on pelastus, muutos on armoa. Sen jälkeen ihmisille tarjotaan pelastavaa ruokaa huikean hienossa ja kunnioittavassa ilmapiirissä.

Jeesus ansaitsee sen, että kurjat kuppilat saadaan edustuskuntoon!

Valkoiset heteromiehet

Vastaus feministi Saara Särmälle, joka Aamulehdessä kysyy ”Onko valkoinen heteromies ihminen laisinkaan.”

Peli on alkamassa. Suojat päälle ja menoksi. Tätä skabaa ei hävitä. Valkoisuus ei ole ihonväri, vaan symboli valosta, Luojan kirkkaudesta. Mustaihoisetkin heteroveljemme loistavat samaa luovuuden kirkkautta.

Heteromiehet luovat elämää. Yksi pieni solu sisältää puolet ihmiskunnan tulevaisuudesta. Hetero Aadam on esikuvamme, solunkantajamme. Ilman tätä solua Luojan luoma ensimmäinen pari ei olisi pystynyt aloittamaan maailman valloitusta.

Heterous on alkuperäistä. Hamasta maailman luomisesta. Luojan aivoissa kehitelty huikea idea. Kaksi heteroa luotiin erilaisiksi, mutta yhteensopiviksi. Huikealla ja räjäyttävällä tavalla yhteensopiviksi. Heteromiehet, olemme oleellinen osa tätä elämän dynamiittia.

Kun äänekäs vähemmistö yrittää häivyttää meidät mustaan pimeyteen, me nousemme loistamaan Luojamme valoa, olemaan elämän soihtu. Emme pidä soihtua vakan alla piilossa, vaan nostamme sen korkealle kaikkien nähtäväksi.

Miksi tämä uhoaminen?

Ei tämä ole uhoamista, vaan yksinkertaisesti sen ääneen sanomista, että olemme olemassa ja jatkamassa muidenkin olemassaoloa. Niidenkin, jotka pilkkaavat heteromiehiä.

Ilman ”valkoista heteromiestä” sinua ei olisi olemassa. Ja ihonvärillä ei edelleenkään ole merkitystä, sillä kuka meistä lopultakaan on täysin valkoinen!

Se ei ole keneltäkään pois

Kun sanot nuo taikasanat, niin ovet aukenevat suureen vapauteen. Uskomaton mantra. Toimii paremmin kuin satujen sesam- sana. On näet kyseessä arkinen tosielämä, ei satu.

Monista asioista on tehty ja lisää tehtaillaan ilmoitusasia, mikä ei ole keneltäkään pois. Ovi vapauden paratiisiin on apposen auki. Tervetuloa mikä- mikä- maahan. Mikä vapaus! Mikä huolettomuus! Mikä uusi elämä! Mikä upea mahdollisuus kokea jotain uutta, kauan kaivattua!

Mikä- mikä maan portin yllä loistaa kuusivärinen sateenkaari. Sen kirkkaat värit loistavat houkuttelevasti vapauteen, mitä ihmiskunnalla ei ole ollut sitten vedenpaisumuksen. Sisään vaan ja onnea!

Pena oli pienestä pitäen halunnut olla tyttö, nainen. Esteenä oli vain ympäristön ennakkoluulot. Nyt ne oli poistettu. Penan muuttuminen tytöksi ei ollut keneltäkään pois. Ei todellakaan!

Ensimmäiseksi hän ilmoitti rekisteriin olevansa tyttö tai siis nainen, nimeltä Pia. Sitten vaatekauppaan, lääkäriin, tutkimuksiin, leikkauksiin, hormonihoitoihin…ja lopulta peilin eteen: Pia katsoi peilistä Pekan silmin.
Pekan silmin! Hetkinen! Jokin ei nyt toimi. Peilistä ei katsonut Pia, vaan Pekka!

No, eiköhän tämä peilikuva vielä muutu, ajatteli Piaksi muuttunut Pekka. Luomiväriä lisää, irtoripset ja piilolinssit. Niillä mennään.

Mentiinkin jonkin aikaa. Mutta tuli aamu ja Pia pesi kasvonsa ja katsoi peiliin, josta hyvää huomenta toivotti Pekka!

Pia- Pekka tuijotti peilikuvaansa, joka alkoi puhua:
– muistatko, kun kävit jätkien kanssa retkellä, hädän tullen kusaisit puun juurelle…muistatko ensi erektiosi ja tajusit, että eräänä päivänä voit olla isä…muistatko kun kavereitten kanssa veditte päänne kaljuksi kesäisin…muistatko kun voitit ensimmäisen pituuskilpailusi…muistatko kun poikien kanssa riparilla kuiskaillen puhuitte seksistä…

Pia- Pekka alkoi miettiä tulevaisuutta: näillä vehkeillä ei tehdä lapsia, eikä pidetä lastenlapsia polvilla, näillä rinnantapaisilla ei imetetä vauvoja, näitten maskisilmien läpi pitää katsella maailmaa koko loppuelämä. Millaista olisi olla isä, pelata jalkapalloa omien poikien kanssa, kokea intiimiä läheisyyttä naisen kanssa miehenä!?

Pia- Pekka meni lääkäriin: voisinko saada miehuuteni takaisin?
Lääkäri: sori vaan, ei onnistu!

Sateenkaari menetti kaikki kuusi väriään. Elämä menetti kiiltokuvansa. Paluu mieheksi muutaman vuoden seikkailun jälkeen oli mahdoton. Ilmoitusasian paluusta mieheksi toki pystyi tekemään ja rinnatkin pystyi leikkaamaan pois. Toimivaa penistä olikin sitten vaikeampi saada. Pia muuttui takaisin Pekaksi niiltä osin kuin se oli mahdollista.

Vaatteet tekivät miehen! Mutta muuten Pia- Pekka- ihminen haahuili mieheyden ja naiseuden välimaastossa. Eihän se ole keneltäkään MUULTA pois, onko Pekka myös Pia!

Rukoilkaa uskovien pappien puolesta

Heillä ei ole nyt helppoa. Pappeus on heille useimmille ainoa ammatti. Yliopiston maisterin paperit on edelleen kovaa valuuttaa, mutta millaiseen kirkkoon he astuvat?!

Uskovat papit haluavat olla Raamatulle uskollisia. He haluavat nähdä ihmisten tulevan uskoon ja elävän Raamatut rukoilevissa käsissään. Näitä pappeja on, kiitos Herralle!

Mutta entä se todellisuus, johon he törmäävät? Nimenomaan törmäävät! Millaista on nähdä piispa emerita Pride- kulkueen eturivissä? Millaista on lukea oman kirkon nimi kannattamassa hanketta, jossa marssijat esiintyvät puolialasti ja vanhoja siveellisyysrajoja ylitellen?

Joku uskaltaa sanoa mielipiteensä ääneen. Monet ajattelevat surullisina, jopa ahdistuneena, kuinka pitkälle ollaan menossa ja kuinka kauan pystyy toimimaan kirkossa, jossa selkeästi koetellaan omantunnon rajoja! On kysymys työpaikasta, elannosta, perheen toimeentulosta…ja vakaumuksesta, omastatunnosta Jumalan ja seurakunnan edessä!

On kyse elämästä!

Ja mitä sanoo Se varsinainen työnantaja, itse Jumala?!

Moni pappi elää nyt hyvin ristiriitaisessa tunnemyrskyssä. Riita on selvä ristin ja moraalin välillä. Ristin alaston ja verinen Jeesus! Kaduilla vapaan ja monimuotoisen seksin kannattajat. Ristiriita uskovan papin sydämessä, joka tietää, mikä on oikein, mutta myös aavistaa, mihin suuntaan kirkko on kaatumassa.

Mitä tekee uskova pappi, joka huomaa oman mielipiteensä ja työnantajansa mielipiteen seksuaalisuudesta liikkuvan täysin eri suuntiin? Kuinka pitkälle kumpikin osapuoli haluaa tai voi venyä?

Vaihtoehtoja on vähän ja suuntaus näyttää siltä, että ne vähenevät!

Ilmaan jää tukku kysymyksiä: hajoaako kirkko, tuleeko tilalle uusia pikkukirkkoja, tuleeko kirkkoon herätys, muuttuuko Suomen kansankirkollinen malli amerikkalaiseen vapaakirkolliseen systeemiin, vahvistuvatko herätysliikkeet omiksi kirkoikseen jne.

En lähde profetoimaan. Mutta jotain muuttuu, siitä olen varma. Rukoillaan, että Raamatulle uskovaiset papit ja seurakuntalaiset löytävät ryhmiä, joissa voi kasvaa uskossa ja Jeesuksen tuntemisessa.