Hiljaa siellä!

Tasan kello kuusi aamulla kuuluu karjaisu: komppaniassa herätys! Päivystäjä on armoton. Porukka on saatava kerralla ylös, pesulle ja hommiin. Sotaa ei voiteta nukkumalla.

Tämä toimii, vaikka kukaan ei siedä tätä karjaisua. Kukaan ei huuda: hiljaa siellä!

Aikoinaan itselleni kehittyi tapa herätä pari minuuttia ennen huutoa. Oli helpompi nousta uuteen aamuun.

Voisiko tätä soveltaa uskon elämään?

Herää itse ajoissa, ole valmis, kun päivystäjä karjaisee ylös. Uni ja lepo on tarpeen, mutta sodan syttyessä on vaan herättävä. Itse asiassa on paras nukkua ns koiran unta, aistit valppaina, vaikka silmät on kiinni ja kroppa makaa.

Tarvitsemme herättelijöitä, mutta se ei kyllä riitä. Tarvitsemme asennetta nousta hommiin heti, kun kutsu kuuluu ja tarvitsemme herkkyyttä itse nähdä tilanteet. Elämme koko ajan vastuullisina ympärillämme tapahtuvista asioista.

Tämä koskee erityisesti uskovia!

Entä se uskon lepo? Se on siinä tietoisuudessa, että olemme Kristuksessa koko ajan. Pyhä Henki on meissä voimana yötä päivää. Hän varustaa, voimaannuttaa ja vahvistaa. Osuutemme on sanoa: tässä olen Herra, kanssasi ja käytössäsi, luotan sinuun ja seuraan Hyvän Paimenen ääntäsi.

Tämän päivän elämän monimuotoisuuteen ja monimutkaisuuteen tarvitsemme Pyhän Hengen voimaa ja viisautta. Hereillä oleminen on herkkyyttä kuulla Hänen ääntään, ohjeitaan ja neuvojaan. Taisteluja on tiedossa, mutta niin on voimatkin.

Komppaniassa herätys!

Jeesus, sateenkaariliikkeen ikoni?!

Siinä Hän on, Jeesus, Vapahtajani.
Kuusivärinen sateenkaari sädekehänä päänsä ympärillä.
Sateenkaariliikkeen ikoniksi kaapattuna.
Julistamassa vieraan rakkauden sanomaa.

Ovat omineet Jeesuksen.
Pyhittääkseen elämäntyylinsä.

Raamatun Jeesuksella ei ole sädekehää.
On piikkikruunu verisillä hiuksilla.
Hän roikkuu ristillä häpeällisen alastomana.
Ihmiset kääntävät katseensa pois Hänestä.
Niin runneltu on Hänen ruumiinsa.
Häpeä ja pilkka ympäröivät kärsivän Vapahtajan.

Ristin Jeesuksen haavoissa
ovat kaikki syntini ja sairauteni.
Hän kantaa häpeän, joka kuuluu minulle.
Hän lunastaa minun sieluni tuonelasta.

En salli kenenkään pilkata Häntä.
Tai omia Häntä vääriin tarkoituksiinsa.

Rakastan Häntä, sillä Hän on ensin rakastanut minua.
Hänen rakkaudellaan rakastan kaikkia,
niitäkin, jotka ovat kaapanneet Hänet.

Armoa ja totuutta täynnä oleva Jeesus,
Ylösnoussut Vapahtaja ojentaa kätensä:
tulkaa ja seuratkaa minua!

Jumalan kuva, mies ja nainen
löytävät minuutensa Jeesuksessa.

Haluan kaikki värit, kuusi ei riitä

Jos meillä uskovilla ei ole tarjota hyviä asioita, niin ihmiset hakevat niitä muualta. Jos me jaamme vain mustavalkoista huttua, niin ihmiset alkavat etsiä maistuvampaa puuroa.

Uskovien harmaa ja iloton armeija ei houkuttele mukaansa. Mutta miksi olemme harmaita, kun meillä on Jumalan loistava sateenkaari, värien huikea prisma, Taivaan tuhatulotteinen sini, elämän yltäkylläisyys? Niin miksi?

Onko meidät opetettu väärin? Onko unohdettu Jeesuksen sanat elämästä ja yltäkylläisyydestä? Missä puheet ja veisut Taivaan hääjuhlista, morsiamen hehkuvasta kauneudesta ja sulhasen ylväästä komeudesta?

Toki näemme synnin vaarallisuuden. Toki myös vihollisen yrityksen houkutella sielut vajaan, kuusivärisen sateenkaaren suojiin. Toki varoitamme!

Mutta mitä tarjoamme tilalle?

Meillä on ikuisen Taivaan koko kirjo. Meillä on Luojamme ja Lunastajamme lupausten kirkkaus. Sitä me tarjoamme rohkeasti. Ei siis pelkkiä varoituksia, vaan myös ja ennen muuta hurjia lupauksia: siirtäkää rakkaat ihmiset katseenne täydelliseen sateenkaareen, sen Taivaalliseen kirkkauteen, puhtauteen ja hyvyyteen. Pyhyys on hyvää. Pyhyys on hoitavaa ja parantavaa. Jumala, Luojamme on pyhyyden ikuinen lähde, Elämän voimavirta.

Jeesus elämällään ja opetuksellaan näytti tämän ihanuuden. Pyhä Henki tämän meille kirkastaa.

Minulla on ikävä Azusaan, hurjaan herätykseen sata vuotta sitten: koko ihmisen parantuminen oli väkevää todellisuutta: hengellinen, fyysinen, henkinen, sosiaalinen…koko sateenkaaren kirkkaus oli Azusan vanhassa tallissa.

Minulla on ikävä Jerusalemiin, yläsaliin ja kaupungin kaduille: uusi voima, kielet, ihmeet ja merkit saivat kaupungin liikkeelle. Jumalan yltäkylläinen voima ilmestyi opetuslasten kautta.

Tätä on Jumalan täysvärisen sateenkaaren kirkkaus ja hyvyys. Seurakunta, tämä sama Pyhä Henki on tänään todellisuutta. Hän on valo ja voima pimeyden keskellä.

Emme vain valita pimeyden määrää, vaan ennen kaikkea loistamme Jumalan kirkkautta. Elämme siinä!

KRISTUS MEISSÄ, KIRKKAUDEN TOIVO

Ja sitten peitetään risti

Ristit on hankala poistaa kirkoista. Mutta ne voidaan peittää. Vaikkapa lipulla, kankaalla, kauniilla, kuusivärisellä. Peto on ovela. Mitä on vaikea poistaa, se voidaan ottaa uusiokäyttöön. Siis uuteen käyttöön lipputangoksi.

Ja temppelin häväistys on valmis!

Pian on pappien liturgisena värinä kuusivärinen vaate. Väärennetyn sateenkaaren, väärennetyn evankeliumin symboli. Ristin sovittava rakkaus on muutettu ihmishimon rakkaudeksi.

Miten äkkiä se kävikään! Huomaamatta. Ovelasti. Pirullisen ovelasti. Sananvartijat, piispat ja papit eivät huomanneet mitään, koska kaikki tehtiin rakkauden nimessä. Kenen rakkauden? Ihmisrakkauden. Himon rakkauden. Ristin uhrirakkaus syntien puolesta kumottiin. Tilalle tuli ihmisen halujen rakkaus. Ilman uhria ristillä, ilman Jeesuksen veripunaista kärsimystä ja ILMAN SOVITUSTA!

Uskon papit. Uskolliset uskovaiset. Herätkää! Vielä voi herätä. Vielä voi julistaa veren evankeliumia. Vielä voi nostaa aidon ristin ja sen sovittavan sanoman esille. On ihmisiä, jotka kaipaavat Jumalan, Isän aidon ja alkuperäisen sateenkaaren alle turvaan. Se värien prisma, loisto kuvaa Taivaan kauneuden ja puhtauden yltäkylläisyyttä. Jeesus on tie tuohon elämään. Vain yksin Jeesus, joka vaihtoi täydellisen sateenkaariviitan verenpunaiseen kärsimyksen ja sovituksen viittaan.

Sovitus on Jeesuksen veressä kaikille, ihan kaikille, jotka ottavat Jeesuksen sovituksen vastaan! Kaikki saavat tulla ristin juurelle katumukseen, parannukseen ja anteeksiantamukseen!

Tehkää parannus

– Milloin viimeksi kuulit nämä sanat?
– Saako julkisesti kehottaa ihmisiä parannukseen?
– Saako sanoa piispoille, papeille ja muille kirkkoruhtinaille, että on aika tehdä parannusta maailmalle kumartamisesta?
– Onko lupa varoittaa ihmisiä synnistä ja synnin seurauksista?
– Saako puhua helvetistä…entä tuomiosta?

Johannes Kastaja ei tällaisia kysellyt, vaan julisti synnin synniksi. Ja lopulta menetti päänsä. Mutta ikuinen sielu livahti Taivaaseen!

Juhannus on juuri se onneton päivä, jolloin synti rehottaa: juoppous, huoraaminen, siveettömyys, väkivalta…itkuja perheissä, kyyneliä lasten silmissä, kun isäntä riehuu juovuksissa ja emäntä myös.

Puhunko muinaisia? Tuskin! Kyllä tänäänkin ryvetään synnissä. Papitkin, Sanan julistajat osaavat ryypätä. On Keskikesän juhla, jolloin pitää kuseskella veneen laidalta juhlan kunniaksi. Joku hukkuu, joku ajaa ravikkoon kännipäissään, juhlatunnelmissa.

On toki muitakin syntejä. Sellaisia, jotka näyttävät siivoilta. Pikkutoppurassa hiukan flirttaillaan naapurin emännän kanssa. Hipaisu hipaisulta, huomaamatta ollaankin uitu puseroon ja helmojen alle. Onhan Juhannus, rakkauden aika!

Johannes Kastajia tarvitaan! Siis niitä, jotka julistavat parannusta. Niitä, jotka uskaltavat sanoa rippikirkoissa muutakin, kuin että kasteen armolla mennään hiprakassakin perille Taivaaseen.

Jeesus on ainoa tie! Parannus eli kääntyminen Hänen puoleensa aloittaa tämän uskon tien kulkemisen.

Johannes Kastaja huusi parannusta, mutta myös osoitti Jeesusta: katso Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!

Parannus ja usko yhdessä ovat Juhannuksen ydinsanomaa.

Mitä iso kirkko edellä, sitä vapaat suunnat perässä

Toivottavasti tämä ei ole profetiaa, vaan mieluummin varoitus!

Kiusaus ja taipumus mukautumiseen on suuri. Etsitään ehkä suuren yleisön hyväksyntää tai muuten vain vaivihkaa sovittaudutaan ajan henkeen.

Ajan henkeen! Ei Pyhään Henkeen!

Rakkaat vapaitten suuntien veljet ja sisaret. Katson teitä ev.lut.kirkkomme portailta ja pyydän hartaasti: älkää lähtekö mukaan siihen liberalismiin, jota ev.lut.kirkossamme ikävä kyllä löytyy yhä enemmän. Kaltaisiani uskovia löytyy ev.lut.kirkossa vielä paljon ja tuskin olen ainoa, joka on huolissaan kirkkomme ja samalla koko kristillisyyden tilasta maassamme.

Pelkään, että erityisesti homoavioliittojen vihkiminen tullaan pian virallisesti hyväksymään ev.lut.kirkossa. Ja sen jälkeen vähitellen muissakin kirkoissa ja seurakunnissa. Nähdäänkö Saalemin alttarilla uudenlaisia pareja?

Olen jo ihmetellyt sitäkin, että yhä useampi ns vapaitten suuntien nuori lähtee Helsingin yliopiston liberaaliin teologiseen tiedekuntaan hankkimaan pappispätevyyttä. Itse sen tien kulkeneena voin sanoa, että ilman Raamatulle uskollista opiskelijajärjestöä tuskin olisin selvinnyt Raamatulle uskollisena pappina. Maailma on täynnä hyviä, raamatullisia seminaareja. Menkää ja lähettäkää nuoret niihin saamaan valmiuksia opettaa ihmisille Raamatun periatteita.

Pyhä Henki, paras opettajamme! Raamattu, paras oppikirjamme!

Herätkää ajoissa! Herätkää nyt! Älkäämme jääkö sen liikehdinnän ulkopuolelle, joka nyt niin monessa maassa ravistelee uskovia uudistukseen ja ei- uskovia Jeesuksen seuraan kokemaan Elämän täyteyttä Pyhässä Hengessä.

Ole luja ja rohkea! Tätä Raamatun neuvoa nyt tarvitaan kipeämmin kuin koskaan!

Jeesus- ylpeyteni, Jesus- my Pride

Sallittu siveettömyys
Se marssii julkisesti kaduillamme
Sen riisuuntuu yhä alastomammaksi
Se vapautuu siveellisyyden kahleista

Äänekäs yhteisö sallii..ei, vaan haluaa…ei, ei, vaan himoaa sitä
Rajat on jo ylitetty
Rimat alitettu
Orgiat on

Ja lippu liehuu rakkauden nimissä
Se hämää värikkyydellään
Värit se pölli taivaalta
Mutta vain osan
Taivas pitää omansa
Taivas pitää pyhyytensä
Taivas pitää puhtautensa
Värien koko prisma on Jumalan
Väärentämätön rakkaus on Jumalan

Se rakkaus oli
alastomana
verisenä
pilkattuna
häväistynä
rikottuna
hylättynä
RISTILLÄ

Katson Häneen
syntieni sovittajaan
seuraan Hänen lippuaan

Hän
Jeesus Kristus
on minun ylpeyteni
ja puhtauteni

JESUS CHRIST IS MY PRIDE
and I am His bride

Sateenkaarikörtit

Jasså! Tähän on tultu: yksi kansankirkkomme herätysliikkeisiin kuuluvista järjestöistä eli Herättäjäyhdistys järjestää sateenkaariseurat Helsingin Pride- viikolla.

Körtit eli Heränneet olivat Paavo Ruotsalaisen aikoihin tosi heränneitä Jumalan armon ja uskon perään. Herännyt kansa itki syntejään ja pukeutui mustiin. Nyt pääkaupunkiseudun körtit heittävät mustat huivit nurkkaan ja pukeutuvat Priden vajaan sateenkaaren kuuteen väriin.

Varmaan ns Kirkon autokin on taas Pride- marssilla mukana. Melkoinen osa kirkon papeista olisi valmis vihkimään homoparit kirkossa. Moni kirkko on jo valmis avaamaan alttarinsakin homovihkimisiin.

Ja minä monen muun kanssa jaksan pitää metakkaa asiasta: osa kirkosta on myynyt sielunsa!

Suomen ev.lut.kirkon kehitystä jo vuosia seuranneena en oikeastaan ihmettele tätä kehitystä. Liberalismi kuuntelee kansaa, ei laita kansaa kuuntelemaan Jumalaa. Onhan tämä kehitys ollut ilmeinen jo ennen Pride- tapahtumiakin. Kansankirkko haluaa myötäillä kansaa. Herätysliikkeet ovat olleet myötäilemässä Jumalan Sanaa, mutta niiden ääni on nyt jäänyt muitten äänien jalkoihin.

En siis ihmettele!

Suhde esim.Pride- tapahtumiin ja homoavioliittoihin on vain jäävuorenhuippu. Liberaalinen suhde Raamattuun tulee vain nyt korostetusti esille. Kirkossa toki on vielä uskovia pappeja, mutta rivit taitavat harveta.

Yksi toinen juttu, missä kansankirkon teologia oikaisee Raamatun totuuden on kasteopetus…tai oikeastaan opetuksen puute. Suurin osa suomalaisista on kastettu, mutta suurin osa suomalaisista ei tunne Raamattua, eikä Jeesusta henkilökohtaisena Vapahtajanaan. Pelkällä ns kasteen armolla ollaan menossa Taivaaseen.

Kirkon opettajilla eli papeilla on melkoinen vastuu sieluista! Kuuden värin sateenkaaren juurelta ei löydy Taivaan aarrearkkua. Se löytyy vain Jumalan Sanasta.

Kirkko ja sen herätysliikkeet, palatkaa Sanaan!

Olen ylpeä mies+ nais- vihkimisistä.

Juhlikaa niitä näyttävästi. Järjestäkää isot bileet. Ja kunnon kakku, jonka keskellä on iso mies- nais- pari. Ottakaa paljon kuvia ja näyttäkää niitä kaikille. Niin ja tietysti pitkä häävalssi, upea kruunajaistanssi miehen viedessä vihittyä vaimoaan.

Ihailkaa ihanaa morsianta puhtaanvalkoisessa juhla- asussa, jonka laahustinta morsiusneidot kannattelevat.

Katsokaa ylvästä sulhasta, joka tummassa puvussaan saa muut miehet kateellisiksi ja bestmanin ylpeäksi arvoroolistaan.

Komeus ja kauneus suutelevat toisiaan pitkään ja tyylillä!

Miksi tämä lavertelu? Siksi, että vielä meillä on siihen oikeus. Ja jos nyt olemme hiljaa ja vietämme suurta juhlaa anteeksipyydellen kulissien takana, piilossa muilta ihmisiltä, niin silloin olemme antaneet periksi kovaääniselle vähemmistölle.

Avioliitto miehen ja naisen välillä on iso juttu tänä päivänä. Tästä elämä jatkuu. Mies ja nainen yhdessä takaavat huomisen!