Kaunis nainen

Kevyesti meikattuna hän tuli seurakuntaan. Hentoinen tuoksu kulki hänen kannoillaan. Monet kääntyivät katsomaan, tosin ikään kuin salaa, altakulmain. Moni oli hiukan kateellinen. Useampi närkästynyt. Paheksunta suorastaan loisti monen kasvoilta.

Tuli todistusten kertomisen aika. Meikattu, kaunis nainen nousi ylös ja kertoi, kuinka Jeesus oli löytänyt hänet. Keskellä kirkasta päivää. Keskellä katua. Ikään kuin ohimennen. Joku oli antanut hänelle pienen lappusen, jossa oli sanat: rakkaus tekee kauniiksi. Ja sen lisäksi joitain sanoja Jeesuksesta.

Rakkaus tekee kauniiksi!

Hän kertoi, miten oli aina ajatellut olevansa ruma. Kukaan ei ollut kehunut häntä. Rakkaus oli tuntematon niin sanana kuin kokemuksena.

Hän oli ollut hyväksikäytetty pikkutytöstä lähtien. Ja aina kun hän katsoi peiliin, hän näki käytetyn tytön, sitten käytetyn naisen, jonka kasvoilla ei ollut merkitystä. Vain hänen hento ruumiinsa oli kelvannut. Liian usein. Liian läheisille. Hänen hyväksikäytetty kehonsa sai hänet näkemään peilistä ruman tytön, joka kasvoi rumaksi naiseksi.

Rakkaus tekee kauniiksi!

Näitä sanoja hän oli maistellut, tunnustellut mielessään. Hän luki miehestä, joka rakasti toisella tavalla kuin hänen kauneustajunsa raiskanneet miehet. Hänen nimensä löytyi pikkulappusesta: Jeesus. Kaunis nainen kertoi, miten pieni kipinä syttyi sydämessä ja hän alkoi kaivata lisää tietoa tuosta Jeesuksesta.

Tie edessä oli ollut pitkä. Mutkia, eksymistä, löytämistä, kadottamista, paluuta…tunteiden koko kirjo oli elettävä läpi, ennen kuin hän, kaunis nainen oli löytänyt Sen: Jeesuksen rakkaus oli alkanut tunkeutua alitajuntaan ja poistaa sieltä itseinhon ja rumuuden tunteen pimeyttä. Tie oli lopulta johtanut vapauteen, mutta se tie oli ollut pitkä.

Viimein peilistä oli katsonut eräänä päivänä suttuinen naama, sekavat kiharat, itkusta mustat silmänaluset.

Kaunis nainen kertoi seurakunnalle: ne kasvot peilistä eivät enää olleet minun oikeat kasvoni. Vieras nainen katsoi minua silmiin. Silloin heräsin kunnolla. Pesin kasvoni, harjasin hiukseni, laitoin hyvälle tuoksuvaa voidetta kasvoilleni. Sielussani oleva kuva alkoi näkyä peilistä. Sieluuni oli tullut Jumalan rakkaus, joka hyväksyi minut, mutta samalla toi jotain uutta ja kaunista minäkuvaani. Aloin elää. En enää hyväksikäytettynä, rujona raukkana, vaan uutena ihmisenä. Kauniina naisena!

Kauniin naisen kasvot loistivat sisäistä kauneutta. Muutos oli huikea. Hellästi ehostetut kasvot korostivat sisäistä vapautta. Kauniilla sielulla oli kauniit kasvot. Ohut meikki ja hento hajuveden tuoksu todistivat samaa kuin sydämen uudistus. Vapahtaja oli jälleen kerran tehnyt ihmeitä.

Kokouksen jälkeen muuan vanhus tuli kauniin naisen tykö. Otti hänet syliinsä ja sanoi: ”…kiitos, en ole koskaan ennen tajunnut, miten Jeesus voi vapauttaa sekä sydämen että kehon. Olen aina luullut, että usko on vain sydämen salaisissa sopukoissa. Nyt näen omin silmin, miten sisäinen kauneus vapauttaa myös nauttimaan itsensä kaunistamisesta ulkoisesti. Kerropa, mitä hajuvettä sinä käytät, minun vanha oodekolongi alkaa jo eltaantua.”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s