Voiko uskovatkin keskustella seksistä?

Ei! Ei tietenkään! Sehän on likaista ja häpeällistä puuhastelua. Sitä vain harrastetaan vaivihkaa, ehkä jopa pakosta. Kerropa tuo sama Jumalalle, joka ensitöikseen käski juuri luomaansa pariskuntaa lisääntymään ja täyttämään maan. Että siis likaista ja häpeällistä puuhastelua!?

No myönnän, että sen ympärille on kietoutunut paljon rumaa ja likaista: porno, naiskauppa, pedofilia, alistaminen, irtosuhteet, aviorikokset…luettelo on pitkä ja musta. Tuota tekee saatana, joka munattomana henkiolentona kateilee lisääntyvää ihmiskuntaa. Sillä on yksi tavoite: tuhota ihmiset, Jumalan luomakunnan kruunut. Tuhota intiimi rakkauden yhteys. Vääristyneen seksuaalisuuden muodossa se luikertelee tuhoavana voimana ihmisten elämään.

Mutta itse seksi! Mies ja nainen yhtä ruumista, rakkauden intimiteetissä. Hedelmänä syventyvä yhteys ja usein myös uusi, upea elämä. Tätähän se on kauneimmillaan, väkevää ja herkkää yhtäaikaa.

Seksittömyys on luonnotonta! Monet kuitenkin elävät ilman seksiä. Joillekin se on oma valinta. Joillekin seuraus ilman omaa valintaa. Syitä on monia. Mutta seksuaalisuus ei katoa kuvioista, ei mielistä, eikä jalkovälistä. Mitä enemmän siitä vaikenee, sitä enemmän se muhii ja myllertää ajatuksissa.

Mistä puute, siitä puhe, vai mitenpäin se nyt menee. Joka tapauksessa liikumme hyvin herkällä ja tulikuumalla alueella. Vaikeneminen on arsenikkia ihmiselle. Ja tämä koskee uskoviakin. Nimenomaan uskovia, joiden normisto kieltää tai rajoittaa seksistä puhumisen: Likaista! Rumia sanoja! Hävytöntä! Rivoa! Irstasta! Ja paskat, sanon minä.

Me voimme tehdä siitä puhumisen irstailuksi. Tai emme ehkä puhu, mutta ajattelemme ja ajatusmaailmamme, se se vasta voikin olla rivo. Senkin Jumala näkee!

Olen kirjoittanut tästä aihepiiristä ennenkin, koska siitä on puhuttava. Ja minulla ei ole mitään menetettävää. Maine? Jos se on tästä kiinni, menköön, kunhan elimet jää.

Mutta missä puhua? Se on ongelma. Näin blogissa voi kirjoittaa yleisellä tasolla, vaikka siinäkin on riskinsä. Some on väärinymmärrysten temmellyskenttä. Parasta olisi, että jokaisella olisi joku, ehkä yksi luottokaveri tai pikkuporukka, jonka kanssa voi keskustella hyvinkin intiimeistä asioista, oikeilla nimillä, punastumatta, häpeilemättä, ronskisti ja kuitenkin hyvin tietoisena siitä, että Herramme on siinä mukana. Hän ymmärtää paremmin kuin luuletkaan, Hänhän loi meidät, myös sukukalleutemme.

Saako noiden juttujen jälkeen ja kanssa rukoilla? No voi herttainen sentään!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s