Oma minä, itsensä pahin vihollinen!

Ei se tietenkään itseään vihaa. On muuten vain kriittinen, hankala ja etsii suosiota. Etsii suosiota? Kenen suosiota? Tätä pohdin, kun olen taas poistanut yhden blogin, runon ja mietelauseen some- sivuiltani.

Ketä minä kiusaan? Itseäni! Mutta miksi? Vihaatko sinä koskaan itseäsi? Vai mistä oikein on kyse? Miksi tämä itseruoskinta? Onko tuttua, vai puhunko täyttä hebreaa? Jos ymmärrät, mitä tässä ääneenkirjoittelen, niin jatka kanssani pohdintaa.

Ensinnäkin, ollaan rehellisiä itselle ja muille.
Toiseksi, ollaan armollisia itselle ja muille.
Kolmanneksi, ollaan arvollisia itselle ja muille.

Näillä kolmella päästään alkuun ja jopa hyvin pitkälle!

Miksi siis olen niin kriittinen itseäni kohtaan? Tunnistan seuraavan tarpeen: halu olla hyväksytty! Ei siis niinkään olla ykkönen, vaan hyväksytty, otettu mukaan, kelpuutettu. En enää olekaan se, joka pakon edessä viimeisenä oli otettava joukkueeseen. Jokainen tarvitsee hyväksymisen kokemuksia. Silloinkin, ja juuri silloin kun munaa itsensä, tarvitaan hyväksyntää. Elämän kipeät kokemukset on kohdattava. Hyvän kaveriporukan joukossa saa olla henkisesti, fyysisestikin, alasti: tämmönen mä oon! Nämä kokemukset vapauttavat.

Anna armoa itsellesi, ei vain muille. Usein näet olemme armollisen anteeksiantavaisia toisia kohtaan. Itseämme sen sijaan ruoskimme sekä julkisesti että omassa kammiossamme. Henkinen veri lentää. Sielu saa kyytiä. Olo pahenee. Onneksi huomaa pian tämän ruoskinnan pirullisuuden. Itse yliminän kanssa liittoutunut piru on ottanut ylivallan. Armo ja armollisuus ovat ne voimat, jotka vapauttavat. Jeesus on täynnä armoa ja totuutta, ja tuo totuus tarkoittaa myös todellisuutta: Jeesus tuo Jumalan armon todellisuuden tietoisuuteemme…ja silloin herään taas henkiin.

Arvokas ihminen! Niin arvokas, että itse Jeesus tuli kuolemaan tämän ihmisen puolesta. En saa halveksia sitä, jota Jumala rakkaudessaan arvostaa noin paljon. Kun saan Jeesuksen matkakumppanikseni, huomaan olevani turvallisessa ja arvostavassa seurassa. Ja seura tekee kaltaisekseen. Jos itse Jeesus arvostaa minua, miksi minä itse en arvostaisi samaa kaveria.

Minä olen itseni läheisin kaveri! Oman minän kuolema taitaakin olla sen langenneen yliminän kuolema. Jotain uudestisyntyy minussa. Pyhä Henki alkaa vaikuttaa Kristuksen kirkkautta minussa: alan nähdä asioita uusin silmin!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.