Äijähalit

Rukouspalvelussa on tapana kysyä, saako koskettaa.  Kaiken varalta. Ihmiset saattavat olla hyvin kosketusarkoja. Syitä siihen on monia. Maailmamme muuttuu yhä steriilimmäksi ja kosketusarkuus lisääntyy.

Niinpä tuntuukin hyvältä, kun pääsee sellaiseen ystäväjoukkoon, jossa halaaminen on luonnollista. Ei siis pelkkä kädenpuristus, vaan halaaminen. Jätkähalit voivat olla väkeviä…voimaannuttavia.

Ystävät halaavat hartaasti. Tuttavat vähän kevyemmin. Ventovieraiden kanssa puristetaan kättä, ei paiskata. Usein pään nyökkäys riittää ja on vaaraton.

Elämme steriiliä aikaa: älä koske ilman lupaa. Kurjaa, jos läheisyys kuitataan pikku hipaisulla. Se ei ole enää läheisyyttä, vaan etäisyyttä. Me alamme erkaantua toisistamme. Puheemmekin muuttuu pintapuolisiksi koristelauseiksi.

Stop tälle!

Minä haluan elää. Kokea läheisyyttä, kosketusta, kunnon rutistusta, niin että kylkiluut rutisee ja ilmat lähtee ulos. Se on äijähali! Naisia pitää miesten kyllä halata vähän kevyemmin, kohteliaasti, kunnioittavasti.

Kosketuksessa on alkuvoimaa. Jeesus kosketti, ihminen parani. Jeesus kosketti jopa niitä, joita ei lain mukaan saanut koskettaa; hekin paranivat. Muuan nainen tuli väkijoukon läpi, kosketti Jeesusta ja parani. Väkevää!

Ihmisten kosketuksissa on voimaa. Äijähalissa sitä jaetaan viljalti, sylin täydeltä.

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.