Äijähalit

Rukouspalvelussa on tapana kysyä, saako koskettaa.  Kaiken varalta. Ihmiset saattavat olla hyvin kosketusarkoja. Syitä siihen on monia. Maailmamme muuttuu yhä steriilimmäksi ja kosketusarkuus lisääntyy.

Niinpä tuntuukin hyvältä, kun pääsee sellaiseen ystäväjoukkoon, jossa halaaminen on luonnollista. Ei siis pelkkä kädenpuristus, vaan halaaminen. Jätkähalit voivat olla väkeviä…voimaannuttavia.

Ystävät halaavat hartaasti. Tuttavat vähän kevyemmin. Ventovieraiden kanssa puristetaan kättä, ei paiskata. Usein pään nyökkäys riittää ja on vaaraton.

Elämme steriiliä aikaa: älä koske ilman lupaa. Kurjaa, jos läheisyys kuitataan pikku hipaisulla. Se ei ole enää läheisyyttä, vaan etäisyyttä. Me alamme erkaantua toisistamme. Puheemmekin muuttuu pintapuolisiksi koristelauseiksi.

Stop tälle!

Minä haluan elää. Kokea läheisyyttä, kosketusta, kunnon rutistusta, niin että kylkiluut rutisee ja ilmat lähtee ulos. Se on äijähali! Naisia pitää miesten kyllä halata vähän kevyemmin, kohteliaasti, kunnioittavasti.

Kosketuksessa on alkuvoimaa. Jeesus kosketti, ihminen parani. Jeesus kosketti jopa niitä, joita ei lain mukaan saanut koskettaa; hekin paranivat. Muuan nainen tuli väkijoukon läpi, kosketti Jeesusta ja parani. Väkevää!

Ihmisten kosketuksissa on voimaa. Äijähalissa sitä jaetaan viljalti, sylin täydeltä.

 

 

The world without balls will not survive

Oh, you mean soccer!

Well, perhaps, perhaps not. I know that millions of people love soccer. They play it. They watch it. They use millions and millions of just any currency to keep it alive in the world.

But there is something much more important than just The Soccer. There is this little thing in the human body, in the male body, to be accurate: the Balls!

Oh ou! Now you start talking some ugly language…something we usually don’t speak about, not in public any way.

What? Some ugly language! Do you mean that the most important thing in the whole universe is the thing you cannot talk about in public! What nonsense, I say!

Well…we kind of…hide THAT THING…no talk, no show!

Of course we don’t show it…them in public, but we can talk, can’t we! What I mean is that the most important thing for humankind to survive is something we hide and are ashamed of and do not talk about. Isn’t that weird?

Well…perhaps…perhaps not…

Let us leave this sensitive conversation here. But let us, however, remember that the world without Balls will die. Thank God for them and LOVE BETWEEN A MAN AND A WOMAN!

 

 

 

 

Hauras itsetunto

Väkivahva itsetunto jyrää muut alleen. Heikko itsetunto jää toisten jalkoihin. Hauras itsetunto? Tämä voi olla pelkkää sanakikkailua, mutta ehdottelen silti, että hauras hiukan eroaa heikosta.

Hauras on herkkä, joskus jopa harras. Se hartaasti pohtii, ettei vaan ole kenenkään tiellä, kenellekään haitaksi ja harmiksi. Se asettuu syylliseksi, uhriutuu, vaikka olisi syytönkin. Se on usein sijaiskärsijä muiden puolesta: minä sen tein, minä kannan vastuun, minä olen syyllinen. Ja kas, niin uhri löytyi, syytön syylliseksi. Ja muut pelastivat nahkansa ja säilyttivät kasvonsa.

Hauras itsetunto on pelottava sen kantajalleen. Kantajalle? Niin! Hän kantaa raskasta taakkaa hartailla hartioillaan. Hauraus ei häntä suojele, vaan tekee haavoittuvaksi pirullisella oveluudella. Hauraus on yliherkkyyttä. Herkät ihmiset ovat hyvin tunneälyisiä, jopa tunneälykkäitä ja he ovat aarre yhteisössä. Mutta hauraus on sellainen yliherkkyyden muoto, joka ei varjele, vaan syö ihmistä. Herkkä pysyy vielä tunteissaan tolpillaan. Hauras kaatuu.

No, en ole psykologi, joten pohdintani voi mennä ihan metsään. Josta muuten tuleekin mieleen seuraavaa: herkkä ihminen menee metsään nauttimaan rauhasta, linnuista, puista, vihreydestä, elämästä. Hauras ihminen ei edes uskalla mennä metsään, hän pelkää kuolevansa yksin metsässä. Vahva ihminen saattaa kantaa olallaan kirvestä tai kivääriä. Nämä vertauksen voivat ontua, mutta tulipa vaan mieleeni.

Herkkyyttä ja vahvuutta tarvitaan. Kumpaakin sopivassa suhteessa.

Mutta mitä tehdään hauraalle? Ei pidä sanoa ’ hauraalle’, vaan ’hauraan kanssa”.

Hauraan kanssa! Siitä on turvallista lähteä. Kulkea hänen kanssaan vaikka sinne metsään. Tai hänen tunteittensa viidakkoon. Hän tarvitsee ihmisen rinnalleen.

Raamattu kehottaa meitä kantamaan toistemme kuormia. Hauraan rinnalla kulkeminen on myös taakankantamista. Kunnes hauras vahvistuu ja hänestä tulee toisten rinnallakulkija, kuorman keventäjä.

Jeesus kantoi ristinsä päällä myös ihmisten haurauden. Sieltä tulee se paras apu kaikille, herkille, hauraille…ja myös voimakkaille. Voimakkaatkin tarvitsevat apua.

Do you really like yourself?

Dreaming with God

I hope you do, because God Himself likes you. And He knows all about you, your dark sides, attitude problems, inner feelings, not so pure imagination etc. And still, He can`t but like you and love you.

And why is this so important to know?

It is because of the relationships: between you and God, you and others, and finally you and you, your best buddy!

Selfesteem is sometimes so complicated to figure out: is it low or high, good or bad, strong to or weak? So let us forget the whole psycho jargon for a while and let us speak about this relationship thing. Relationship means to be related with somebody, or even to be a relative with somebody. The closer we are with our friends, the free`er we are with them; we can be honest, relaxed, casual, non- pretending…just being what we are.

Our closest relative is ourself…

View original post 196 more words

Oletko uskossa? Kuulun kirkkoon!

– Et vastannut kysymykseeni.
– Asiahan ei kuulu sinulle.

Ja tähän se keskustelu sitten päättyykin. Onko tuttua? Uskosta puhuminen voi olla hyvin kiusallista. Se koetaan henkilökohtaisena asiana: ei kuulu muille, ja ole sinäkin hiljaa, jokainen tulee uskollaan autuaaksi jne.

Suomen oloissa usein vastauksena on tuo kuuluminen kirkkoon: kastettu, konfirmoitu ja lopulta kuopattu kirkossa. Eikös se riitä? Ei tässä pakanoita olla! Moni ajattelee näin, alitajuisesti. Kansallinen kirkko on voimakas, vaikka kirkkoonkuulumisprosentti putoaa kaiken aikaa.

Alitajunnassa saattaa olla leimautumisen pelko: ei tässä lahkolaisia olla. Jopa kirkolliseen herätysliikkeeseen kuuluminen saattaa pelottaa.

Mutta tuo otsikon kysymys on kysyttävä, kuuluit sitten kirkkoon tai et. Oletko uskossa, onko Jeesus Herrasi ja Ikuinen elämä Jeesuksen seurassa päämääräsi?
Jeesus uskolla tullaan autuaaksi, onnelliseksi. Ei millä tahansa uskolla.

Nämä ovat elämän ja ikuisuuden peruskysymyksiä. Näiden jälkeen on helpompi vastata elämän muihin kysymyksiin. Jeesuksen kanssa löytyy hyviä vastauksia.

Istu ja pala

Mistähän tuokin sanonta on tullut? Maistelen sitä…ja sehän alkaa maistua.
Istu alas, rauhoitu, rukoile Herran edessä, siis juttele Herran kanssa. Ja alat palaa! Jotain syttyy sydämessäsi. Herran kanssa elämä on tällaista. Näin oli Emmauksen tien kulkijoilla: Jeesus liittyi heidän seuraansa ja heidän sydämensä syttyivät palamaan.

Aikamme tarvitsee palavia uskovia. Penseyden aika on ohi. Mitäänsanomaton uskonnollisuus voi olla täynnä hienoja perinteitä, mutta siitä puuttuu hehku, palo, intohimo, itse Elämä!

Pyhä Henki sytyttää sydämemme liekkiin, roihuun, tuleen. Oletko valmis? No, se on sitten menoa, sillä ”tuli palaa häntäsi alla”.

Istu ja pala muuttuu palavaksi unelmoinniksi. Alat unelmoida Jumalan kanssa, miten toteuttaa Jumalan valtakuntaa maailmassa. Eli siis tuoda Jumalan ihanaa todellisuutta tähän kipujen maailmaan. Niinkuin Jeesus! Just niinkuin Mestarimme teki ja käski seuraajiaan tekemään. Unelmat saavat meidät liikkeelle.

Alat nähdä Jumalan unelmia. Ja silloin Sky is the limit, Taivas on rajana!

Luther, olisit ollut hiljaa

Blogitaivas

Martti, hyvä veli, miksi olit niin kriittinen? Etkö sen vertaa tajunnut, että kirkko suuttuu. Kannattiko suututtaa aikasi hengelliset ruhtinast mielipiteilläsi? Olisit voinut pitää ne omana tietonasi. Tai jakaa ne kavereillesi oluttuopin ääressä. Sen sijaan naulasit ajatuksesi kirkon oveen kaikkien lukutaitoisten pähkäiltäväksi. Ja mikä savotta siitä syntyikään. Että kannattiko?

Olisit ollut hiljaa, niin olisimme säästyneet monelta riidalta.

Paavali, hyvä mies, miksi lähdit Roomaan asti käännyttämään ihmisiä? Olisit jäänyt sinne Siionin kukkuloille käräjöimään juutalaisten rabbien kanssa. Niillä oli väittelytaito huipussaan, niin kuin sinullakin. Yhdessä olisitte saaneet nauttia retoriikan rikkauksista. Sen sijaan lähdit raitoamaan lähetysmatkoille ympäri Vähä- Aasiaa, Kreikkaa ja Roomaa. Espanjaakin havittelit. Sait mellakoita aikaan. Suuri Efesokin kiehui. Miksi? Kannattiko?

Opetuslapset, miksette jääneet yläsaliin? Tai Galileaan? Loppuivatko kalat järvestä? Eikö vanha, kunnon ammatti enää kiinnostanut? Kuka jäi hommaamaan kalat Kapernaumin torille. Sen sijaan te joukolla riensitte saarnaamaan ympäri Jerusalemia. Ja vielä ksiken maailman kielillä, niin että viesti varmasti leviäisi naapurimaihinkin. Olisitte, hyvät…

View original post 49 more words