Joulutotuus on joulutarua ihmeellisempi

Joulusadusta on pyyhitty liika realismi pois, jotta meille jäisi satu, johon on helppo hypätä mukaan. Se on kiiltokuva, jonka ympärille voi rakentaa hetkeksi helpottavan leikin. Uskallanko koskea tähän satuun ja mahdollisesti pilata keskitalven kaamokseen valoa tuovan rauhan. Uskallan, koska totuus on tarua ihmeellisempi.

Joulusatu ohittaa muutamia yksityiskohtia:

– Joosefin hämmennys ja häpeä, kun morsmaikka on raskaana jollekulle tuntemattomalle.

– Matkan vaivat ylös Beetlehemiin, alas Egyptiin autiomaan halki, matka takaisin Nasaretiin.

– Ensisynnyttäjän, Marian synnytyskivut.

– Joosefin miehisyyden kolaus, kun ei löytynyt kunnon majapaikkaa, ei säällistä ensikotia perheelle.

– Karskit, lampaille haisevat miehet ensimmäisten onnittelijoiden joukossa.

Me tiedämme tuon kaiken. Olemmehan kirjamme lukeneet ja onhan meillä aivot ja mielikuvitus päässämme. Mutta jotenkin juuri tuo mielikuvitus tekeekin tepposen: näemme kaiken postikortin läpi, kauniina, herttaisena, ihanana. Joosef häärii puhtaita ja pehmeitä olkia paikalle, eläimet käyvät hellästi nuolaisemassa vauvan sileää poskea, paimenkuoro laulaa joululaulua ja Maria hyräilee levollisesti pikkupojalle. Niin ja enkelit tietty parveilevat siinä ympärillä. Tietäjätkin lahjoineen pyörähtävät paikalla. Täydellinen kuva, postikortti, äänellinen perheselfie.

Tätä tunnelmaa kestää max viikon pari, sitten se kääritään laatikkoon seuraavaa vuotta varten.

Ja tässä juuri on se ongelma: tunnelma, joka ei kestä kauan, kuva, joka piilotetaan varastoon, Jeesus, joka elää sadussa.

Tänä jouluna olen kuunnellut laulua ”Mary, did you know” , tiesitkö Maria! Se kolahti ja kolahtaa joka kerta, kun sitä kuuntelen. Se menee ihon läpi, se saa minut näkemään elävän Jeesuksen: kävelee veden päälllä, kohtaa ihmisiä, vapauttaa maailman, on maailmankaikkeuden Ruhtinas. Tiesithän Maria! Ja tiesithän vauvaa suudellessasi, että suutelit Jumalan kasvoja!

Tässä joulusatua parempi! Tämä Jeesus ei jouda komeroon, vaan tulee kaapista ulos minun arkeeni, ilooni, kipuuni, pelkooni, kysymyksiini ihan joka päivä. Ajatella, Hän, universumin Kuningas kutsuu seuraansa ja lähettää minutkin eteenpäin kertomaan Hänestä, Ihmeestä!

Siksi uskallan  koskea joulusatuun, rikkoa pelkän lyhytkestoisen tunnelman ja tuoda tilalle viestin Jeesuksesta, joka toivottaa hyvää joulua, hyvää juhlaa, hyvää arkea, hyvää ja yltäkylläistä elämää!

Ai, eikö siis saa juhlia joulua, leikkiä tonttuleikkejä, saada lahjoja, syödä hyvää ruokaa, koristaa joulukuusta, laulaa lauluja ja tehdä muuta joulukivaa? Tottakai saa! Iloa joka hetkeen. Ja lisäksi: oi, jospa ihmisellä ois Jeesus ainainen!