Miehen kyyneleet

Onko niitä edes?
Vielä kysyt!

Mies katsoo lasta
avutonta, kärsivää, itkevää
Sitäkin lasta, jota ei ole siittänyt
ventovierasta
kaukaista

Lapsen kyyneleet tuovat hänet lähelle
sydämeen ja sieltä silmiin
kyyneleet löytyvät tunteitten aarrekammiosta

Mies itkee mieluusti yksin
paitsi jos kyyneleet sekoittuvat hikeen

Miksi yksin?

En minä tiedä
tai…en suostu tietämään
Olen äijä, jätkä, kova kuin erektio
Lapsenteko on huikeaa kuin kevättulva
mutta lapsen kyyneleet
pehmittävät kovimmankin jätkän
ja kevättulva tulee silmiin

Veljeni
itketkö sinäkin?

Siskoni
annathan minun
itkeä yksin!

Jeesus katsoi
Jerusalemin katumattomuutta
ja itki

Ehkä Hänkin näki
syntisen maailman kovuuden
jota ei edes
lasten kyyneleet pehmitä

Hän meni naimisiin Eiffel- tornin kanssa

Nykyään on tämäkin mahdollista moniarvoisessa maailmassa. Silti uskallan esittää pari kysymystä:
– haluaako Eiffel- torni
– onko sukupuolella väliä
– miten sujuu häävalssi, kuka vie
– miten sujuu ensi hääyö
– kuka vihkii
– millainen olisi seremonia
– pystyykö torni puhumaan puolestaan
– kuinka moni muu on menossa avioon Eiffelin kanssa

No, eihän näitä kukaan kysele. Ei tietenkään! Mutta kysyykö kukaan sitä, että miksi joku haluaa mennä naimisiin rakennuksen kanssa? Löytyykö tälle enää edes tautiluokitusta, kun kaikenlaiset ilmiöt pitää vaan hyväksyä.

Tämä on tietysti ääri- ilmiö. Vai onko?

Kahdesta sukupuolesta ollaan siirtymässä kymmeniin eri sukupuoliin ja sukupuolivariaatioihin.

Uskallan olla vanhakantainen: uskon kahteen sukupuoleen, jotka ovat nainen ja mies. He tekevät yhdessä tyttöjä ja poikia.

Kun tämä peruskuvio murretaan ja muutetaan, avataan portit seljälleen sille maailmalle, jossa Jumalan kuva on muutettu. Mieheksi ja naiseksi luotu Jumalan kuva, ihminen muuntuu sekasikiöksi. Tähän saatana juuri pyrkiikin.

Unisex vessat ja liikennemerkit

– Äijät kuseskelee pitkin vessan kansia ja leidien pitäisi istua samoilla kansilla.
– Murkkuikäiset yrittävät sopeutua yhteisvessoihin. Osa pidättelee koko päivän.
– Kainoimmat aikuiset välttelevät eri keinoin yleisissä vessoissa käyntiä, mm kahvin kittaamista ulkona on syytä rajoittaa
– Liikennemerkit menee uusiksi, miljoonia euroja kuluu mm siihen, että miehen kuva suojatiemerkissä muutetaan aavistuksen neutraalimpaan suuntaan, kuitenkin edelleen selvästi se ON MIES!
– Sukupuolineutraaleja titteleitä kehitellään. Esim. ”Puhemies” on liian maskuliininen.
– Armeijassa nuoret punkkaavat kohta samoissa tuvissa. Ei ole pitkä matka samoihin sänkyihin.

Jne, jne…toinen toistaan hullumpia esimerkkejä alkaa löytyä. Kaikki nämä maksavat rahaa, aikaa ja voimia sekä vaativat äärimmäistä sopeutumiskykyä ihmisiltä: miehiltä ja naisilta, tytöiltä ja pojilta.

Minority rules! Vähemmistö hallitsee!

Enemmistö on hiljaa. Vaikenemisesta maksetaan kova hinta ja ajaudutaan sietokyvyn rajoille. Huumorilla selvitään jonkin aikaa, mutta sekin alkaa tässä kyydissä tippua.

Kaikki eivät selviä, eivätkä aiokaan selvitä Ja hyvä niin. Joidenkin on noustava rohkeasti ja rivakasti esiin sanomaan, miltä tämä sukupuolineutraali vauhtisokeus tuntuu ja mihin se johtaa.

Kaksi sukupuolta täydentävät toisiansa. Sukupuoli- moninaisuuksille voidaan löytää sopivia ratkaisuja. Niiden ei tarvitse muuttaa koko yhteiskuntaa. Niitä ei myöskään saa sortaa, saati vainota. Kyllä me keksimme keinoja selvitä kaikkien kanssa.

Jos vain tahdomme! Tahtotiloista vain alkaa olla puutetta.

Mitä teet, kun saarnaaja murjaisee vitsin?

Naurat tietysti!

No, se ei ole ollenkaan niin tietysti. Ensinnäkään, saarnaajat harvemmin laukovat vitsejä puheissaan. Ja toiseksi, saako kirkossa edes nauraa ääneen?

On kiusallista kuulla kesken puheen hyvä juttu, jolle haluaisi nauraa hekottaa ihan kunnolla, mutta kun ei ole varma, mitä muut siitä ajattelevat. Niinpä vieno hymy hammasta purren riittää.

Ajat ovat kyllä jo hiukan muuttuneet ja saarnoissa alkaa olla mukana sopivasti huumoriakin. Mutta silti, ääneen nauraminen kirkossa herättää vielä tunteita. Pyhyys ja hiljaisuus yhdistetään toisiinsa. Kirkossa kuiskaillaan. Ja monen mielestä saarnoihin ei ylipäätään kuulu vitsien kertominen. Se hämmentää senkin takia, kun ei tiedä, saako nauraa vai ei.

Jotkut asiat eivät taida koskaan muuttua. Vitsit, huumori, ääneen nauraminen (voiko muuten nauraa äänettömästi?) kirkossa on sellainen hyvin hitaasti muuttuva asia.

Tämän blogin taustalla on kuitenkin enemmän kuin vain nauraminen kirkossa: Huumori ja hengellisyys! Nauraminen ja hartaus! Ylipursuava ilo ja sisäinen ilo!

Kuinka paljon saa huumoria viljellä hengellisessä puheessa?

Jo tämä kysymys on oikeastaan vitsi. Huono vitsi! Mielestäni!

Hyvään puheeseen kuuluu ilo, vapaus ja huumori. Se rentouttaa ottamaan vastaan vakavampaakin viestiä. Ilo Herrassa on väkevyytemme. Sanoisin jopa, että huumori Herrassa voi olla myös väkevyys. Aika on itkeä ja surra ja tehdä totista parannusta. Aika on myös iloita, nauraa ja kokea armon riehakasta riemua.

Voisiko muuten tehdä parannusta totisuudesta? Jos ihmiset näkevät uskon vain totisena torvensoittamisena, niin kiinnostuvatko he Jeesuksesta? Tehtävämme on julistaa täyttä elämää ja Jumalan hyvyyttä. Synti on osa totuus. Anteeksiantamus ja elämä Jeesuksen kanssa on Se juttu, jota uskovina julistamme. Ilolla!

Potku pirulle persuksiin

Raflaavan otsikon taustalla on pohdintojani omasta mielenmaisemastani. Mitä sieltä löytyykään, kun sitä rehellisesti tarkastelen! Ohessa joitain rikkaruohoja, jotka tulee nyhtää pois juurineen:
– alistuva itsetunto
– nöyristelevä mieli
– itseään syyttelevä omatunto
– ei minulle- vähättely

Onko tuttua?

Mistä pirusta nuo nousee? Juuri sieltä: pirullisesta ajattelutavasta, jonka juuret ovat syvällä syntiinlankeemuksessa. Itse pirullinen syyttäjä on päässyt luikertelemaan omaantuntoon ja sieltä se lapioi koko syyllisyyden paskatunkion minun niskaani. Homma haisee!

Pyhä Henki tahtoo uudistaa koko ajatteluni. Hän kirkastaa Kristusta, ristin Vapahtajaa, syntiemme sovittajaa ja syyllisyyden poistajaa. Hän puhaltaa uusia, raikkaita ja vapauttavia tuulia, Kristuksen tuoksua. Tulos tuoksuu!

Kristuksen ansion tähden olen vapaa rikkaruohoista. Sielunmaisemaan alkaa kasvaa uusia kasveja, kukkia, hedelmäpuita, palmuja. Tuoretta ja tuoksuvaa öljyä tihkuu elämään. Viinipikarit läikkyvät yli.

Saan herätä uuteen todellisuuteen, jossa voin rohkeasti potkaista pirua persuksiin. Eli: siunausten esteenä oleva paha ja ennakkoluuloinen syyttäjä saa käskyn häipyä. Uskallan uskoa Jumalan Sanaan ja sen lupauksiin. Uskallan julistaa elämääni siunauksia. Uskallan omistaa voimia ja terveyttä, jotka Jeesus on luvannut. Jeesuksen haavojen hinnalla olen jo parannettu. Usko uskaltaa omistaa näinkin huikean lupauksen.

USKALLAN ELÄÄ!
USKALLA SINÄKIN!

Varokaa, uskovaisia tiellä!

Tuskin näet tällaista kylttiä. Poroista, hirvistä ja lapsista kyllä varoitetaan. Olemmeko menettäneet näkyvyytemme? Siis suolamme ja valomme?
Olemmeko sulautuneet maailmaan niin hyvin, että emme erotu joukosta?

Jotain tarttis tehdä!

Mitä?

Kameleontti- uskovaisuus, harmaus, sopeutuminen maailmaan, ihmisten miellyttäminen, arvottomuus, kasvottomuus…sanoisin vielä munattomuus, mutta en uskalla, sillä ihmiset loukkaantuvat niin herkästi.

HEUREKA! Siinähän se on sanottu: ihmiset loukkaantuvat niin herkästi.

Jeesus ravisteli kuulijoitaan. Hän ravisteli seuraajiaan. Hän ravistelee meitä Sanansa kautta. Ja myös profeettojensa kautta. Aikamme tarvitsee profeettoja, jotka näkevät, missä ollaan menossa ja jotka uskaltavat varoittaa ihmisiä harhapoluista.

Profeetat eivät useinkaan silittele kuulijoitaan myötäkarvaan. Sellainen silittely näet raukaisee ihmiset entistä syvempään uneen. Nyt on tilausta silitellä vastakarvaan. Se saattaa kirpaista, mutta se on meille parhaaksi. Vanhurskaat erottuvat massasta. Vanhurskaus korottaa kansan, kun taas synti vie syvemmälle häpeään.

Kirkot ja seurakunnat, palatkaa alkuperäiseen tehtäväänne, julistamaan parannusta ja armoa. Ei toista ilman toista. Pelkkä parannussaarna vie lain alle. Pelkkä armonjulistus vie villiin vapauteen.

Ajattele, jos pelkkä kirkon tai uskovaisen näkeminen saisi ihmiset synnintuntoon ja armonkaipuuseen!

Seurakunta kuin Kurjat kuppilat? EI!

Kristuksen seurakunta on parempi kuin viiden tähden ravintola:
– henkilökunta hymyilee
– ruoka on ensiluokkaista, tuoretta ja maistuvaa
– tarjoilijat palvelevat ystävällisesti
– paikka on kaupungin tunnetuin
– sinne tullaan uudelleen ja uudelleen
– paikkaa kehitetään, ei taannuta arkipäiväisyyteen

Tässä muutama tärppi. Muutokseen tarvitaan usein Gordon Ramsayn tapainen suorasuu, joka uskaltaa sanoa asiat, niin kuin ne on. Hyvän ravintolan vastuuhenkilöt ja työntekijät kuuntelevat neuvoja ja ovat valmiit muutoksiin.

Kuinka monta Kurjan kuppilan seurakuntaa vielä löytyy? Yhtään ei saa olla! Nyt on aika muutokseen eli parannukseen. Pyhä Henki sanoo meille suorat sanat ja pistää meidät hommiin eli muutoksiin.

Parannus on pelastus, muutos on armoa. Sen jälkeen ihmisille tarjotaan pelastavaa ruokaa huikean hienossa ja kunnioittavassa ilmapiirissä.

Jeesus ansaitsee sen, että kurjat kuppilat saadaan edustuskuntoon!

Valkoiset heteromiehet

Vastaus feministi Saara Särmälle, joka Aamulehdessä kysyy ”Onko valkoinen heteromies ihminen laisinkaan.”

Peli on alkamassa. Suojat päälle ja menoksi. Tätä skabaa ei hävitä. Valkoisuus ei ole ihonväri, vaan symboli valosta, Luojan kirkkaudesta. Mustaihoisetkin heteroveljemme loistavat samaa luovuuden kirkkautta.

Heteromiehet luovat elämää. Yksi pieni solu sisältää puolet ihmiskunnan tulevaisuudesta. Hetero Aadam on esikuvamme, solunkantajamme. Ilman tätä solua Luojan luoma ensimmäinen pari ei olisi pystynyt aloittamaan maailman valloitusta.

Heterous on alkuperäistä. Hamasta maailman luomisesta. Luojan aivoissa kehitelty huikea idea. Kaksi heteroa luotiin erilaisiksi, mutta yhteensopiviksi. Huikealla ja räjäyttävällä tavalla yhteensopiviksi. Heteromiehet, olemme oleellinen osa tätä elämän dynamiittia.

Kun äänekäs vähemmistö yrittää häivyttää meidät mustaan pimeyteen, me nousemme loistamaan Luojamme valoa, olemaan elämän soihtu. Emme pidä soihtua vakan alla piilossa, vaan nostamme sen korkealle kaikkien nähtäväksi.

Miksi tämä uhoaminen?

Ei tämä ole uhoamista, vaan yksinkertaisesti sen ääneen sanomista, että olemme olemassa ja jatkamassa muidenkin olemassaoloa. Niidenkin, jotka pilkkaavat heteromiehiä.

Ilman ”valkoista heteromiestä” sinua ei olisi olemassa. Ja ihonvärillä ei edelleenkään ole merkitystä, sillä kuka meistä lopultakaan on täysin valkoinen!