Jeesus- ylpeyteni, Jesus- my Pride

Sallittu siveettömyys
Se marssii julkisesti kaduillamme
Sen riisuuntuu yhä alastomammaksi
Se vapautuu siveellisyyden kahleista

Äänekäs yhteisö sallii..ei, vaan haluaa…ei, ei, vaan himoaa sitä
Rajat on jo ylitetty
Rimat alitettu
Orgiat on

Ja lippu liehuu rakkauden nimissä
Se hämää värikkyydellään
Värit se pölli taivaalta
Mutta vain osan
Taivas pitää omansa
Taivas pitää pyhyytensä
Taivas pitää puhtautensa
Värien koko prisma on Jumalan
Väärentämätön rakkaus on Jumalan

Se rakkaus oli
alastomana
verisenä
pilkattuna
häväistynä
rikottuna
hylättynä
RISTILLÄ

Katson Häneen
syntieni sovittajaan
seuraan Hänen lippuaan

Hän
Jeesus Kristus
on minun ylpeyteni
ja puhtauteni

JESUS CHRIST IS MY PRIDE
and I am His bride

Sateenkaarikörtit

Jasså! Tähän on tultu: yksi kansankirkkomme herätysliikkeisiin kuuluvista järjestöistä eli Herättäjäyhdistys järjestää sateenkaariseurat Helsingin Pride- viikolla.

Körtit eli Heränneet olivat Paavo Ruotsalaisen aikoihin tosi heränneitä Jumalan armon ja uskon perään. Herännyt kansa itki syntejään ja pukeutui mustiin. Nyt pääkaupunkiseudun körtit heittävät mustat huivit nurkkaan ja pukeutuvat Priden vajaan sateenkaaren kuuteen väriin.

Varmaan ns Kirkon autokin on taas Pride- marssilla mukana. Melkoinen osa kirkon papeista olisi valmis vihkimään homoparit kirkossa. Moni kirkko on jo valmis avaamaan alttarinsakin homovihkimisiin.

Ja minä monen muun kanssa jaksan pitää metakkaa asiasta: osa kirkosta on myynyt sielunsa!

Suomen ev.lut.kirkon kehitystä jo vuosia seuranneena en oikeastaan ihmettele tätä kehitystä. Liberalismi kuuntelee kansaa, ei laita kansaa kuuntelemaan Jumalaa. Onhan tämä kehitys ollut ilmeinen jo ennen Pride- tapahtumiakin. Kansankirkko haluaa myötäillä kansaa. Herätysliikkeet ovat olleet myötäilemässä Jumalan Sanaa, mutta niiden ääni on nyt jäänyt muitten äänien jalkoihin.

En siis ihmettele!

Suhde esim.Pride- tapahtumiin ja homoavioliittoihin on vain jäävuorenhuippu. Liberaalinen suhde Raamattuun tulee vain nyt korostetusti esille. Kirkossa toki on vielä uskovia pappeja, mutta rivit taitavat harveta.

Yksi toinen juttu, missä kansankirkon teologia oikaisee Raamatun totuuden on kasteopetus…tai oikeastaan opetuksen puute. Suurin osa suomalaisista on kastettu, mutta suurin osa suomalaisista ei tunne Raamattua, eikä Jeesusta henkilökohtaisena Vapahtajanaan. Pelkällä ns kasteen armolla ollaan menossa Taivaaseen.

Kirkon opettajilla eli papeilla on melkoinen vastuu sieluista! Kuuden värin sateenkaaren juurelta ei löydy Taivaan aarrearkkua. Se löytyy vain Jumalan Sanasta.

Kirkko ja sen herätysliikkeet, palatkaa Sanaan!

Olen ylpeä mies+ nais- vihkimisistä.

Juhlikaa niitä näyttävästi. Järjestäkää isot bileet. Ja kunnon kakku, jonka keskellä on iso mies- nais- pari. Ottakaa paljon kuvia ja näyttäkää niitä kaikille. Niin ja tietysti pitkä häävalssi, upea kruunajaistanssi miehen viedessä vihittyä vaimoaan.

Ihailkaa ihanaa morsianta puhtaanvalkoisessa juhla- asussa, jonka laahustinta morsiusneidot kannattelevat.

Katsokaa ylvästä sulhasta, joka tummassa puvussaan saa muut miehet kateellisiksi ja bestmanin ylpeäksi arvoroolistaan.

Komeus ja kauneus suutelevat toisiaan pitkään ja tyylillä!

Miksi tämä lavertelu? Siksi, että vielä meillä on siihen oikeus. Ja jos nyt olemme hiljaa ja vietämme suurta juhlaa anteeksipyydellen kulissien takana, piilossa muilta ihmisiltä, niin silloin olemme antaneet periksi kovaääniselle vähemmistölle.

Avioliitto miehen ja naisen välillä on iso juttu tänä päivänä. Tästä elämä jatkuu. Mies ja nainen yhdessä takaavat huomisen!

Kiitos Herralle, että saan olla mies

Minun ei tarvitse
– olla kaunis
– maalata naamaani meikeillä
– kulkea minihameessa talvipakkasessa
– nukkua öitä kummalliset töpsät hiuksissani
– taiteilla pakkasteillä piikkikorkokengissä
– käydä ompeluseuroissa
– kokea synnytyskipuja
– miettiä, mitä kukin kullakin sanalla ja ilmeellä oikein tarkoittaa
– plus monta muuta sanomatonta asiaa, jotka vain naiset tajuavat

En halua näillä ehkä ääriesimerkeillä loukata naisia, vaan todeta sukupuolten upean erilaisuuden. Naiset voivat hyvin kiittää Herraa siitä, että eivät ole miehiä: varmaan löytyy montakin asiaa olla kiitollinen. Meillä miehillä on omat erityisyytemme, omat omituisuutemme. Naisilla omansa. Respect!

Luoja loi kaiken viisaasti. Kaaos alkaa siitä, kun ihminen sorkkii Luojan systeemeitä. Ettei vain se munaton pirulainen ole asialla!

Sekin on hyvä, että vielä naiset ja miehet kilpailevat omissa sarjoissaan ja saavat olla ilkosillaan omissa pukuhuoneissaan. Sukupuolensa muuttanut urheilija joutuu kohtaamaan valintansa seuraukset: ei ole reilua, että naiseksi muutettu mies saa urheilla naisten sarjoissa!

Että olenko vanhanaikainen? En! Olen vain alkuperäisen kannalla. Because it makes sense! Siinä on tolkkua!

Jumalana arvaamaton sallimus

Astun miinakentälle! Syvällä alitajunnassamme on vuosisatoja vanha opetus Jumalasta suurena ja mystisenä sallimuksena. Tuon opetuksen nujertaminen on kuin Daavidin ja Goljatin välinen taistelu, jonka muuten Daavid voitti. Samainen Daavid kirjoitti Psalmissa 103 Herrasta, joka antaa kaikki minun syntini anteeksi ja parantaa kaikki minun sairauteni. Seuraan miinakentälle Daavidin selän takana.

Jumala siis sallii yhtä ja varsinkin toista. Näin opetetaan. Jumala on kuin arvaamaton kohtalo. Tai sokea sattuma. Tai pelottava sallimus, josta ei voi koskaan tietää, mitä Hänen päässään liikkuu.

No, se on totta, että Hänen ajatuksensa eivät ole meidän ajatuksiamme ja ei ihminen todellakaan voi lukea kaikkia Jumalan aivoituksia. MUTTA, se suuri mutta: Raamattu ilmoittaa meille Hänen tahtonsa tärkeissä asioissa. Ja Jeesuksen opetuksissa sekä teoissa näemme Isän tahdon. Eli jotain hyvin oleellista tiedämme Hänestä. Ja nyt muutama ajatus PARANTAVASTA Jumalasta:

Jeesus paransi mennen tullen. Hänen läsnäolossaan eivät sairaudet kauan viihtyneet. Ei aina edes kuolema. Hänen opetuksensa oli täynnä viittauksia elämästä ja yltäkylläisyydestä. Hän puhui terveyttä, välitti terveyttä koskettamalla, käski opetuslapsensa parantamaan sairaat. Häneen koskenut sairas nainenkin parani. Jeesus ei kieltäytynyt parantamasta ketään, paitsi Nasaretissa Hän ei kyennyt parantamaan ihmisten epäuskon tähden. Jeesus oli myös vihainen opetuslapsille, jotka epäuskonsa takia eivät pystyneet parantamaan.

Kun luet muutakin kuin Jobin kirjaa, esim.neljää evankeliumia, huomaat, kuinka tärkeä osuus parantamisella oli Jeesuksen toiminnassa. Hän tuli tekemään tyhjäksi saatanan teot parantamalla.

Jeesus ja Hänen sanomansa ei ole muuttuneet. Me ihmiset olemme. Me ihmiset emme usko Sanan todistuksia, vaan kehittelemme oppeja, jotka kumoavat Jumalan Sanan. Yksi oppi on juuri Jumalan mystinen, arvaamaton sallimus.

Toki on asioita, joissa emme täysin tiedä Jumalan tahtoa. Hän on Se Ainoa Kaikkitietävä Jumala! Mutta on asioita, joissa Hänen tahtonsa on ilmaistu Hänen pyhässä Sanassaan.

– lue Jobin kirjan viimeinen luku parantumisesta, ennalleenasettamisesta, moninkertaisesta korvaamisesta; siinä väkevää profetiaa Jeesuksesta.
– lue erityisesti Psalmeja ja Jesajaa (esim.luku 53).
– lue rakkaudesta, joka ei tee lähimmäiselle mitään pahaa
– kahlaa läpi Jeesuksen elämäkerta ja Apostolien teot.

Nämä vakuuttavasti osoittavat Jumalan tahdon parantaa.

Entä se sallimus? No, on olemassa myös vihollisemme, saatana, joka varastaa, tappaa ja tuhoaa. On huonot kokemuksemme, synti ja syyllisyys, väärä opetus. Ja paljon muuta moskaa alitajunnassamme. Nämä sallivat meille monenlaista pahaa.

On myös epäloogisuus: jos Jumalan tahto on sairaudet, miksi teemme ne tyhjäksi monin eri konstein?! Kuhan kysyn!

Toivon, että tämä blogi rohkaisee meitä luottamaan kivuissamme Sanan lupauksiin. Tämä ei kiellä turvautumasta tieteen tuomaan turvaan. Tiedekin on Luojan luomaa avuksemme.

Jumala ei olekaan niin arvaamaton, kuin moni sanoo. Lue Sanaa, löydät itsesi Daavidin rinnalla taistelemassa pahaa vastaan.

Kirkonkellot soi- Leijonat tulevat

Siis ne, jotka voittivat jääkiekon maailmanmestaruuden. Ainakin niin otsikoitiin netissä. Jokin kirkko oli jo soittanut kelloja voiton tahtiin aiemmin.

No jopas!

Kyllä minä ymmärrän, että piskuinen Suomi tarvitsee näitä voittoja. Meidän itsetuntomme, jos sitä edes on, kaipaa tsemppausta. Ja tuon tason kansainvälinen voitto tuo meille paljon iloa. Ainakin vähäksi aikaa. Ilo on otettava irti, kun se annetaan. Pieni maa tarvitsee suuria kokemuksia.

Mutta minulla herää kysymyksiä. Miksi kirkko soittaa kelloja?

Haluaako kirkko näyttää, että se elää ajan hermolla ja on mukana ihmisten arjessa ja juhlassa? No, hyvä niin! Soittakoon! Ei se ole keneltäkään pois. Eikä se toki minuakaan liikoja häiritse. Kyllä Helsingin äänten sekaan kirkonkellot mahtuvat.

No, mitä sitten urputat, Hessu:

Kirkko kulkee ajan hermolla ja se on hienoa se. Mutta onko kirkolla elämän vastauksia ajan hermolle?

Ihmisten ikuiset sielut ovat hukassa, kun he eivät tunne Jeesusta. Ovat toki kuulleet Hänestä, mutta eivät ole Häneen tutustuneet henkilökohtaisesti. Suomalaisessa yhteiskunnassa kuulutaan valtaosin kirkkoon, lapset kastetaan, konfirmoidaan, vihitään ja lopulta haudataan kirkossa. Kuulut kirkkoon, pelastut ehkä jonkinlaiseen taivastoivoon. Mutta suhdetta Jeesuksen ei ole, eikä tule. Kuulut vain kirkkoon, et Jeesukselle omakohtaisen uskon kautta.

Tässä kohtaa pitäisi kirkonkellojen soida ja lujaa!

Kellojen soitolla pitäisi herätellä ihmisiä miettimään voittoa perkeleen, synnin ja helvetin voimista. Niiden ohella jääkiekon maailmanmestaruus on pieniä herneitä.

Nyt pitäisi kaikkien kirkkojen kellojen soida sielujen pelastuksen perään, syntiä vastaan. Maailmaa syleilevä kirkko tuudittaa ihmisiä väärään rauhaan, oletettuun pelastukseen ilman Jeesusta.

Kellot, soikaa lujaa, sillä Jeesus on tulossa!

Kerran kastettu, aina pelastettu- harha

N.70% suomalaisista kuuluu kirkkoon, siis ev.lut.kirkkoon. He ovat kastettuja kirkon jäseniä. Tilastot ovat huikeita. Niiden mukaan olemme siis kristitty maa. No, tämä väite herättää tukun kysymyksiä. Missä se kristillisyys näkyy?

Jos kysyt rivisuomalaiselta, oletko kristitty, niin hän saattaa vastata: kuulun kirkkoon, olen kastettu ja käynyt rippikoulun ja aina on sukumme ollut kirkon jäseniä, sukulaisia löytyy jopa luottamustoimissa, pappinakin… ja kirkossa on minut vihitty ja kirkkomaahan kerran lasketaan… mutta en minä uskovainen ole!

Mutta en minä uskovainen ole!?

Kastettu, kuuluu kirkkoon, mutta ei ole uskovainen. On vain kristitty. Siis mitä?

Suurin osa suomalaisista on kastettu ja kirkon jäsen. Se ikään kuin kuuluu suomalaisuuteen. Kirkolla tarkoitetaan yleisesti luterilaista kirkkoa. Muita pidetään usein epäilyttävinä lahkoina.

Kerran kastettu, aina pelastettu- opetus on pelottavaa. Se pitää väärässä pelastusvarmuudessa. Se myös passivoittaa uskon elämän. Uskosta tulee uskonnollisia tapoja, joita voi halunsa mukaan harrastaa, tai sitten olla harrastamatta. Riittää, kun kuuluu kastettuna kirkkoon!

Kuka uskaltaa ampua tämän harhan alas?

Usko Jeesukseen on tie Taivaaseen! Usko on Jeesuksen seuraamista, suhde Häneen ja tässä henkilökohtaisessa uskossa kasvamista. Kaste on tärkeä osa tätä uskon prosessia. Mutta pelkkä kaste ilman uskonsuhdetta Jeesukseen on vain kaunis rituaali!

Kesällä monet nuoremme käyvät rippikoulun. Se on hieno ja huikea mahdollisuus opettaa uskon alkeita ja johdattaa nuoret elävän uskon tielle, Jeesuksen seuraan. Mutta kuuntelepa rippipyhien saarnoja: kerran kastettu, aina pelastettu- teema toistuu eri muodoissaan! Missä haaste lähteä tosissaan Jeesuksen perään ja jakaa koko elämänsä Hänen kanssaan, Häneen uskovana?

Kaste ilman uskoa passivoi ihmiset väärään rauhaan!

Kyllä minä niin pöyristyin

Pöllin tämän sanan Jussi Halla-ahon suusta. Piispa, koomikko ja poliitikko kävivät huippuhienoa keskustelua Kirkkopäivillä. Arvostamani piispa Teemu teki rohkean tempun kutsumalla Persujen nimihenkilön julkiseen keskustelutilaisuuteen kirkon päiville.

Ja tästähän ei taas pidetty. Joku kuuluisuus perui tulonsakin noille päiville Halla-ahon takia. Minä kyllä niin pöyristyin moisesta tulemattomuudesta. Mitähän sillä protestilla voitetaan: omaa näkyvyyttä! Sanon minä!

Elämme pöyristymisten aikaa! Vähän väliä ja milloin mistäkin joku pöyristyy. Some pitää huolen siitä, että kaiken maailman pöyristyjät saavat nimensä esiin ja asiansa kuuluviin.

En voi olla ajattelematta Jeesuksen ajan pöyristyjiä. Niitä oli jo silloin. Mitä tahansa Jeesus teki ja sanoi, ne pöyristyivät. Ketkä ne? Fariseukset! Farisealainen ajattelu ja asenne ei ole hävinnyt mihinkään. Se elää ja voi hyvin tänäkin päivänä. Ne, jotka joutuvat pöyristelijän hampaisiin saavat potkuja arkaan paikkaan.

Maanhiljaisille Jeesus kelpasi! Hänen sanansa ja kosketuksensa paransivat ja vapauttivat. Aikamme suuri kysymys on, kelpaako tuo sama Jeesus meille! Olemmeko tarpeeksi ennakkoluulottomia kuuntelemaan erilaisia ääniä? Ja varsinkin Jeesuksen vallankumouksellista ääntä Raamatussa! Jeesus= Sana haluaa tulla lihaksi= elämäksi myös meille tänään.

Kuuntele Jeesusta pöyristymättä, niin löydät aarteita elämääsi!